lauantai 17. elokuuta 2013

Jaska ja maailmankatsomusleirit

 Saatan lisäillä vielä leirejä, jos keksin.




 Jaskan ensimmäinen yö poissa kotoa oli Avain-yhtymän leirillä. Yhtymän tarkoituksena on avartaa lapsille ja nuorille maailmankatsomusten ja itsenäisen ajattelun saloja. Ainakin yhdelle leirille olisi mentävä, muuten ei lapsi saisi tarpeeksi virikkeitä, saattaisi jäädä tyhmäksi tai masentua ellei ugrilaista ahdasta mieltä rassattaisi puhtaaksi valistuksen piippuharjalla. Ja pitihän äidin saada hetki hengähtää. Pitkästä listasta hän uskaltautui kaksitoistavuotiaiden Suurmiesten jalanjäljissä -leirille.


Leirillä tutustuttiin mitä hauskimpien leikkien ja pelien kautta historiamme suurmiehiin kuten Mohammediin, Jeesukseen, Buddhaan, Siddharthaan, Nietzscheen, Marxiin, Hawkingiin, Newtoniin, Darwiniin, Platoniin, Descartesiin, Voltaireen, Kantiin ja heidän rooliinsa niin historiassa kuin nykypäivänäkin. Henkilöitä esimerkiksi arvuuteltiin Arvaa kuka -pelin merkeissä. Onko hän filosofi? Onko hän kalju? Onko hän nihilisti? Opetukselliset osiot soljuivat Jaskalta ohi korvien hänen keksiessä muiden poikien kanssa henkilöille supervoimia. Kun käskettiin olla hiljaa, piirteli Jaska supervoimia toteen. Jeesus sai vyölleen heitettäviä sädekehiä, Darwnia kantoi armeija karvaisia alkuihmisiä ja Hawking päivitti pyörätuoliinsa liekinheittimen, propellit ja konekiväärin. Askartelupäivä oli suuri pettymys. Hindujen symboli näytti hienolta, mutta osoittautui mahdottomaksi haasteeksi tehdä koruksi. Kun päästiin lopulta piirtämään, sai Jaskan ryhmä piirrettäväkseen Mohammedin. Tulipahan piirrettyä hieno kaapu.


 Seuraavaa kesää tahditti Vierailevat tähdet -leiri. Nimensä mukaisesti leirillä kävi vierailemassa värikäs kirjo luennoitsijoita itsenäisine ajatuksineen. Jokaisen vierailijan jälkeen maalattiin omaan tauluun luentoa kuvaava symboli. Lapset saivat konkreettisia neuvoja kierrättämiseen, hiljentymiseen, mietiskelyyn, hyväntekeväisyyteen, rukoiluun, kasvissyönttiin, pidättäytymiseen ja luonnonsuojeluun. Jaskaa hieman kyllästytti. Istuminen huonosti ilmastoidussa ahtaassa luokkahuoneessa, vain puhuvan pään vaihtuessa tunnin välein honottavasta kiihkeään ja takaisin, ei innostanut. Luennoitsijoiden aika kului termien selittämiseen ja kysymysten esittämiseen, joihin juuri kukaan ei osannut vastata. Viimeisenä päivänä oli teemana vammaisuus. Kaikille leiriläisille arvottiin jokin rajoittava tekijä. Kaisa sai peittävän siteen silmilleen, Eino kolminkertaisen kuulosuojauksen, Henni pyörätuolin ja niin edelleen. Kaikkien tuli auttaa toisiaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Jaskan hatusta nostamassa lapussa luki "Autismi". Saatuaan selville mitä se tarkoitti Jaska riensi suoraan kerhohuoneeseen ja pelasi lopunpäivän Fifaa pleikkarilla. Ehdottomasti leirin paras päivä.


Kolmas leiri sai riittää. Virkaintoinen Pertti Sänkiä päätti opettaa 14 kesäisille esiteineille ramadanin saloja käytännössä. Sänkiä lukitsi talonmiehen ja keittäjät keittiöön vetäytyen sitten huoneeseensa mietiskelemään. Nyt oppisivat kaiken maailman älypuhelinten ja makuvesien runtelemat mukulat tuntemaan nahoissaan nälän, köyhyyden ja hengellisen ravinnon yltäkylläisyyden. Uskomattomat uskonnot -leiriä ei varsinaisesti keskeytetty, kaikki soittivat vanhempansa hakemaan kotiin. Eräs nekalalaisen kuvataiteilijan poika Hans sinnitteli ilta kuuteen, mutta murtui lopulta hänkin ja lähti kebabille. Jaskan päästyä kotiin taulu luentojen symboleista jouti yöpöydältä nopean huitaisun saattamana roskiin. Moisessa sekamelskassa ei ollut mitään tolkkua. Sivistyssanat ja aatteet valuivat vielä illallakin korvista liaten tyynyliinoja. Aamun valjetella yöpöytä näytti perin kolkolta.

lauantai 10. elokuuta 2013

Korpraali Salomaa

Suomen suurimmassa kuntokoulussa korpraali Salomaa oppi muun muassa petaamaan petinsä, laittamaan paidan housuun, pukeutumaan sukkelaan, käärimään punttinsa, lankkaamaan kenkänsä, syömään aterian seitsemässä minuutissa, ampumaan, tervehtimään, puhuttelemaan, tetsaamaan, seisomaan levossa ja asennossa, lipastamaan, nuuskaamaan, suunnistamaan, siivoamaan, runkkaamaan mitä viekkaimmin ja upottamaan itsensä sokeriin. Tappamisen eettisillä ongelmilla ei Korpraali Salomaan päätä vaivattu. Eipä sillä, eivät ne muitakaan kiinnostaneet.