sunnuntai 2. elokuuta 2015

Ajattelu on halpa harrastus

Virginian yliopistossa koehenkilöille annettiin epämiellyttävä sähköshokki. Niinkin epämiellyttävä, että suurin osa sen saaneista suostuisi maksamaan etteivät joutuisi kokemaan samaa uudelleen. Seuraavaksi heitä pyydettiin istumaan yksin huoneessa vartin ajan, kuitenkin mahdollisuutena antaa itselleen kyseinen sähköisku. Koeasetelmassa kaksitoista kokeen 18:sta miehestä antoi itselleen sähköshokin tuona aikana. Yksi koehenkilö 190 kertaa.

Jonathan Schooler Californian yliopistosta summaa tutkimusten tulokset masentavaan sävyyn:
“It seems that the average person doesn’t seem to be capable of generating a sufficiently interesting train of thought to prevent them from being miserable with themselves.” Kokeen tutkijat pyysivät ihmisiä myös viettämään vartin kotonaan. Kyselyssä enemmistö koki tämänkin epämiellyttäväksi.

Kyseisen kokeen tuloksia on selitetty muun muassa taskuissamme alituisesti piippaavien kännyköiden aikaansaannokseksi. Ne ovat pitkälti riistäneet meiltä mahdollisuuden vain ajatella tai tylsistyä. Älypuhelimet ovat suureksi hyödyksi monessa asiassa, mutta niiden holtiton ja pakonomainen käyttö tapahtuu keskittymisemme ja läsnäolomme kustannuksella. Tässä hieman hajanaisesti jäsennellyssä tekstissä pyrin tarjoamaan pohdittavaa omaan kännykän käyttöömme.

Paikoin annosteltu tylsyys on hyväksi. Central Lancashiren yliopiston tutkimuksessa selvisi, että tylsän tehtävän aluksi tehneet oppilaat suoriutuivat luovuutta vaativassa tehtävässä paremmin, kuin suoraan luovan tehtävän pariin hypänneet. Tylsyyden on myös todettu kannustavan merkityksellisen ja muita auttavan toiminnan etsimiseen. Arkeen ilmestyvät odottamisen hetket kuten bussimatkan voi silloin tällöin sosialistisen median päivittämisen sijaan käyttää vaikkapa päivänsä suunnitteluun tai vain haaveiluun.

Uutisten lukeminen on mitä mainiointa ajantappoa. Saatat kuitenkin artikkeleita selatessasi syyllistyä pelkkään hajanaiseen silmäilyyn. Katse harhailee tekstiä pitkin F:n muotoista rataa aivojesi etsiessä tekstin oleellisia osia tai yrittäessä päättää onko teksti lukemisen arvoista. Tämä harmittomalta vaikuttava tapa voi kuitenkin vaikeuttaa keskittymistä kokonaisen tekstin lukemiseen ja keskittymiseen ylipäätään. Onko sinulla nyt hankaluuksia potkia itseäsi lukemaan tämän tekstin jokainen lause, eikä siis siksi, että teksti olisi erityisen huono.

Mikäli kulutat aikaasi kännykkäpelejä pelaten, heitän tähän muutaman melko tuomitsevaan sävyyn jäsennellyn kysymyksen pohdittavaksi. Mitä sinulle on pelaamistasi peleistä jäänyt käteen, oletko oppinut jotain uutta? Jos tapat aikaasi kännykkäpeleihin, tapatko kenties kaiken ylimääräisen aikasi? Kun olet päässyt pelistä jyvälle, (esimerkiksi ratkaissut miten 2048:aa on optimaalisinta pelata) onko pelissä enään mitään saavutettavaa? Oletko riippuvainen? Saatko pelistä "sosiaalista pääomaa", eli onko pelistä keskusteltavaa ystäviesi kanssa? Onko peli niin yksinkertainen, että luultavasti apinan voisi kouluttaa pelaamaan sitä?

Vietämme itsemme kanssa ison osan elämästämme. On huolestuttavaa, jos vartti itsemme kanssa vietettynä on monelle meille tuskaista. Suosittelen lämpimästi pelkän oleskelun kokeilemista. Oman kännykän käytön tarkkailu ja mahdollinen rajoittaminen on hyvää tiedostamisen ja itsekurin harjoittelua. Kännyköiden markkinointi ja -analyysiyhtiö Flurryn mukaan kännykkäriippuvainen avaa aplikaation vähintään 60 kertaa päivässä. Normaali käyttäjä tyytyy alle kuuteentoista avaukseen. Uskallatko pitää kirjaa?

Vielä lyhyesti näin lopuksi: Dr Linda Henkelin tutkimuksessa yliopisto-opiskelijat vierailivat taidenäyttelyssä. Ne oppilaat, jotka ottivat vierailun aikana kuvia, muistivat vierailustaan vähemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti